Eutanasia

1) Mitä ”eutanasia” tarkoittaa?

Etymologisesti ”eutanasia” tulee kreikkalaisesta sanasta eu-thanatos, ”hyvä kuolema”. Sen vuoksi nykyään käytettään myös termiä ”armokuolema” samassa merkityksessä.

2) Onko totta, että eutanasia tuottaa hyvän kuoleman?

Tällainen väite ei vastaa todellisuutta. Sanalla eutanasia tarkoitetaan sellaista tekoa tai laiminlyöntiä sairaan ihmisen tavallisessa hoidossa, joka johtaa potilaan kuolemaan. Tahallinen kuoleman tuottaminen ei voi olla milloinkaan hyvä asia eikä armon osoitus.

3) Miksi etsitään kuolemaa?

Eutanasian tarkoituksena on yleensä sietämättömän kärsimyksen lopettaminen. Se tehdään henkilön omasta tai hänen läheistensä vakaasta toivomuksesta.

Eutanasian tarkoituksena voi myös olla elämän päättäminen, ennen kuin parantumattomaksi tiedetty sairaus johtaa sietämättömään kärsimykseen.

4) Onko kuolema oikea ratkaisu kärsimykseen lääketieteen näkökulmasta?

Yksikertaisena vastauksena voidaan sanoa, että kuolema ei ole ratkaisu sairauteen vaan elävän ihmisen loppu. On totta, että kärsimys joskus voisi olla sietämätön sairaalle, mutta lääkärin osaaminen ja taidot on tarkoitettu terveyden ja elämän säilyttämiseksi eikä niiden lopettamiseksi.

5) Miksi elämä on niin tärkeä?

Koska elämä on lahja ja laina, joka tulee Jumalalta eikä se kuluu ihmisille. Jumala yksin on elämän Herra sen alusta loppuun asti. Jumala myös käski: älä tapa!

Jokainen ihmiselämä on pyhä sikiämisen hetkestä kuolemaan saakka, sillä Jumala on tahtonut ihmisen hänen itsensä tähden ja on luonut hänet elävän ja pyhän Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen.

6) Onko erilaisia tapoja harjoittaa eutanasiaa?

Ei ole mitään yhtä ryhmitystä, mutta kuolema voi seurata muutamilla tavoilla:

a) Keinojen mukaan:

-aktiivinen: teko joka aiheuttaa suoranaisesti kuoleman.

-passiivinen: laiminlyönti. Esimerkiksi kun ihminen, joka tarvitsee happea hengittääkseen tai ravintoa, ei saa sitä.

-välitön: vammaisilta, sairailta tai kuolevilta ihmisiltä riistetään elämä mitä tahansa perustetta käyttäen.

-välillinen: potilas haluaa saada hoitoa mutta kipua lievittävien aineiden käyttö, joka helpottaa sairaan oloa, lyhentää hänen elämäänsä hänen sitä haluamattaan.

b) Potilaan tahdon mukaan:

-vapaehtoinen: potilas tahtoo elämän lopettamista.

-ei-vapaaehtoinen: pyyntöä ei ole, mutta se oletetaan (potilas ei pysty ilmaisemaan sitä)

-tahdonvastainen: potilaan tahtoa vastaan.


7) Onko eutanasia aina paha asia?

Kärsimyksen lopettamiseksi tehty toimenpide tai sen poisjättäminen, jolloin tarkoituksena on aiheuttaa kuolema tai joka itsessään saa sen aikaan, on aina murha. Se rikkoo raskaasti ihmispersoonan arvokkuutta vastaan ja Luojan pyhyyttä vastaan.

Toisaalta välillinen eutanasia ei ole aitoa eutanasiaa. Voi olla moraalisesti ihmisen arvokkuuden mukaista, jos kuolemaa ei ole suoranaisesti haettu, ei päämääränä eikä välineenä, vaan ainoastaan ennalta nähtynä ja väistämättömäksi hyväksyttynä.

8) Onko elämällä ehdoton arvo?

Elämällä ei ole ehdotonta arvoa vaan pyhitetty armo. Tämä tarkoittaa, että kun kuolema tulee luonnollisella tavalla, se pitää hyväksyä.

9) Onko kaikki keinot sallittu ihmisen hengissä pitämiseksi?

Lääkinnällisesti raskaiden, vaarallisten, poikkeuksellisten tai odotettuihin tuloksiin verrattuna kohtuuttomien hoitotoimien keskeyttäminen voi olla oikeutettua. Tällöin on kyseessä ”ylimitoitetun hoitoideologian” torjuminen. Silloin ei haluta aiheuttaa kuolemaa vaan hyväksytään se, ettei kuolemaa voida estää. Potilaan itsensä on tehtävä asiassa ratkaisu, jos hän vain kykenee siihen; muussa tapauksessa sen tekevät siihen laillisesti oikeutetut henkilöt. Tällöinkin on aina kunnioitettava potilaan järjissään ilmaisemaa tahtoa ja hänen laillisia etujaan” (Katekismus Katolinen Kirkko n. 2278).

10) Pitääkö kuolevien hoitoa jatkaa?

Vaikka kuolema kaikesta päätellen on jo lähellä, ei saa keskeyttää hoitoa, joka sairaalle ihmiselle tavallisesti annetaan. Kuolevan hoito on esikuvallinen muoto lähimmäisenrakkautta; siitä syystä tätä hoitomuotoa on edistettävä.

11) Mitä sanovat eutanasian puolustajat?

Heidän mukaansa myötätunnon perusteella tai potilaan tahdon kunnioittamisen takia eutanasia on hyvä keino ja tavoite kärsivälle ihmisille. Eläminen muuttuu pahaksi, kun se ei ole elämisen arvoista, kun se vain tuo lisää kärsimystä. Tässä tilanteessa jopa rakkaus saattaisi oikeuttaa kuoleman. Tätä ajatusta perusteellaan kivun ja kärsimyksen lopettamisen pohjalta. Mutta kaunis ajatus ei puolusta ihmistä vaan päinvastoin se ajaa hänet itsetuhoa kohti.

12) Kuka sitten voi sanoa milloin kannattaa elää?

Jokaisen viattoman ihmisen peruuttamaton oikeus elää muodostaa yhteiskunnan ja sen lainsäädännön peruselementin. ”Maallisen yhteiskunnan ja poliittisen vallan on … tunnustettava ihmisen luovuttamattomat oikeudet ja kunnioitettava niitä. Nämä inhimilliset oikeudet eivät ole riippuvaisia yksilöstä itsestään tai hänen vanhemmistaan. Ne eivät ole yhteiskunnan ja valtion tekemiä myönnytyksiä, vaan ne kuuluvat ihmisluontoon ja ovat ihmiselle luontaisia sen luovan aktin ansiosta, josta hän on saanut alkunsa. Näiden perusoikeuksien joukossa on mainittava jokaisen ihmisolennon oikeus elää ja säilyttää ruumiillinen koskemattomuutensa sikiämishetkestä kuolemaan saakka.” (Uskonopin kongregaation ohje Donum vitae, 3; KKK 2273)

13) Ovatko poikkeukset mahdollisia?

Jos elämän arvokkuutta koskevia poikkeuksia sallitaan, on mahdollista, että kuka tahansa voi päättää sekä elämän alusta että lopusta. Milloin ihminen on tarpeeksi arvokas ansaitakseen elää tai tarpeeksi arvoton ansaitakseen kuolla? Kuka voi sanoa, mitkä ovat arvokkaan elämän ehdot? Eduskunta, presidentti, diktaattori….? Miksemme opi 1900- luvusta? Emmekö muista, mitä Hitler ja Stalin tekivät? Kaikki ihmiselämä on arvokasta ja pyhää.

14) Entä jos potilas haluaisi tappaa itsensä tai saada apua sitä varten millä keinolla tahansa?

Potilaan tahto itsemurhaan saattaisi olla järkevä teoreettisella tasolla ainoastaan jos hän tietäisi, mitä ”olla kuollut” tarkoittaa. Kuoleman toive syntyy joskus potilaan masennuksesta. On olemassa tapauksia, jolloin antamalla sopivat lääkkeet potilaalle masennus loppuu ja hänelle palaa uudestaan elämisen halu. Joskus paras lääke on rakkaus. Potilaan ollessa lähellä Jumalaa ja omaisiaan sekä ystävien ympäröimänä on helpompi kantaa taudin kärsimystä.

15) Entä kun kuolema tulee väistämättä?

Kuolevien tulee saada osakseen huolenpitoa ja hoitoa, jotta he voisivat elää jäljellä olevan aikansa arvokkaasti ja rauhassa. Omaisten tulee tukea heitä rukouksillaan. Heidän on muistettava pitää huolta siitä, että sairaat saavat sopivalla hetkellä sakramentit, jotka valmistavat heitä kohtaamaan elävän Jumalan.

KATOLISEN KIRKON KATEKISMUS

EUTANASIA

2276. Ihmiset, jotka ovat sairauden tai iän kuluttamia tai heikentämiä, tarvitsevat erityistä huomioonottamista. Sairaita ja vammaisia on tuettava, jotta he voisivat viettää mahdollisimman normaalia elämää.

2277. Välitön eutanasia merkitsee sitä, että vammaisilta, sairailta tai kuolevilta ihmisiltä riistetään elämä mitä tahansa perustetta käyttäen. Sitä ei voida moraalisesti hyväksyä. Näin siis kärsimyksen lopettamiseksi tehty toimenpide tai sen poisjättäminen, jonka tarkoituksena on aiheuttaa kuolema tai joka itsessään saa sen aikaan, on murha ja raskaasti ihmispersoonan arvokkuuden vastainen ja loukkaa elävälle Jumalalle, ihmisen Luojalle, kuuluvaa kunnioitusta. Erheellinen ratkaisu, johon ihminen voi päätyä hyvässä tarkoituksessa, ei muuta tällaisen surmaamisteon luonnetta, joten se on aina kielletty ja poissuljettava.

2278. Lääkinnällisesti raskaiden, vaarallisten, poikkeuksellisten tai odotettuihin tuloksiin verrattuna kohtuuttomien hoitotoimien keskeyttäminen voi olla oikeutettua. Tällöin on kyseessä ”ylimitoitetun hoitoideologian” torjuminen. Silloin ei haluta aiheuttaa kuolemaa vaan hyväksytään se, ettei kuolemaa voida estää. Potilaan itsensä on tehtävä asiassa ratkaisu, jos hän vain kykenee siihen; muussa tapauksessa sen tekevät siihen laillisesti oikeutetut henkilöt. Tällöinkin on aina kunnioitettava potilaan järjissään ilmaisemaa tahtoa ja hänen laillisia etujaan. (Vrt Uskonopin kongregaation julistus Jura et bona.)

2279. Silloinkaan, kun kuolema kaikesta päätellen on jo lähellä, ei saa keskeyttää hoitoa, joka sairaalle ihmiselle tavallisesti annetaan. Kipua lievittävien aineiden käyttö kuolemaa lähestyvän sairaan olon helpottamiseksi, vaikka siihen liittyisi vaara elämän lyhentymisestä, voi olla moraalisesti ihmisen arvokkuuden mukaista, jos kuolemaa ei ole suoranaisesti tahdottu, ei päämääränä eikä välineenä, vaan ainoastaan ennalta nähtynä ja väistämättömäksi hyväksyttynä. Kuolevan hoito on esikuvallinen muoto lähimmäisenrakkautta; siitä syystä tätä hoitomuotoa on edistettävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: